Satularumbaa kerrakseen

Kuten viimeksi kirjoitinkin, menee meillä satulat vaihtoon. Kunnollista estepenkkiä meillähän ei ole aikaisemmin ollut, joten hypyt ovat tapahtuneet koulusatulalla. Kun sain meidän iki-ihanan koulusatulan myytyä, alkoi varsinainen satularumba. Tällä kertaa etsin nyt kummatkin satulat kerralla, jottei tarvitsisi myöhemmin etsiskellä estesatulaa erikseen. Mutta tosiaan, tämähän on varsinaista rumbaa. Hae sovitukseen, totea epäsopivaksi, palauta. Ota postin kautta sovitukseen, totea epäsopivaksi myöskin, lähetä takaisin. Toista useampaan otteeseen. “Ylimääräistä” rahaa palaa kokoajan.

 

Olin jo melkein vaipunut epätoivoon, kunnes tuli kaksi, erittäin varteenotettavaa vaihtoehtoa. Toinen on koulusatula ja toinen on luonnollisesti estesatula, estesatulaa testailtiin eilen ja tänään, tämän satulan alla Goldi liikkuu hyvin ja mielellään. Se kertoo jo satulasta paljon, että tämä erittäin herkkä yksilö liikkuu kyseisen satulan alla hyvin. Huomenna meille on tulossa Vixenin Karin antamaan lopullisen “tuomion” näistä kahdesta satulasta ja toivon, että ne olisi yhtä hyviä myös hänen mielestään, mitä omasta mielestäni. Mikäli näin ei ole, satuloiden etsintä jatkuu. Tosin siinä kohtaa tilaan jo luultavasti satula-auton, pääsee itse paljon helpommalla.

 

 

Kuitenkin vaikka satularumba on ollut käynnissä, on Goldi silti päässyt liikkumaan maastakäsin, mutta on saanut myös muutaman ylimääräisen vapaapäivänkin. Vain ne oikeasti hyvältä vaikuttaneet satulat ovat sovitettu selästä käsin ja ratsastettu Goldi läpi, että näkee miltä satula vaikuttaa. Myöskin se, miltä satula tuntuu oman persiin alla, on tärkeää. En halua mennä satulalla, joka esimerkiksi vetää itseäni väärään asentoon, sillä se vaikuttaa automaattisesti mun apujen käyttöön ja istuntaan. Parempi on, että satula sopii molemmille. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan satulaa, jossa olisi huono istua tai vetäisi mua väärään asentoon tms.

 

Eilinen satulan sovitus oli varsin havainnollistava kokemus. Hevonen tuntui hyvältä, satula tuntui hyvältä ja koko paletti oli kasassa ratsastuksen ajan. Goldi tuntui mielettömän hyvältä ratsastaa. Niin hyvältä, että väänsin tallissa itkua. Itkin, koska hevonen oli niin hyvä ja kiva. Sellaisia asioita, kuten pohkeenväistöt, ovat olleet Goldille hankalia. Eilen ne meni kuitenkin kuin vettä vaan, ihan sen muutaman askeleen, mitä pyysin Goldia väistämään. Puhumattakaan kaikista muista pienistä asioista. Tajusin, että nämä on ne hetket, joiden eteen teen töitä. Tämä hevonen on se juttu, vaikka sen kanssa tie ei ole aina ollut niin ruusuinen.

 

 

Postauksen kuvat © aaveen.net

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.